Valokuvatorstain aiheena on ateria.



Uusi digikamera, tänään ostettu. Tämä on ensimmäinen julkaistu kuva (puoli tuntia sitten näpsäisty).

Kuvan idea... tai noh, kuva puhukoon puolestaan, mitä köyhän lautaselta löytyy.

Tulipas blogikyselyyni mielenkiintoisia vastauksia ja linkityksiä jännittäviin blogeihin, joihin olen kyselyn kautta päässyt kurkistamaan. Kiitos kaikille vastanneille ja kyllä blogikyselyyn voi vieläkin osallistua!

Niin monenlaisista syistä ihmiset tuntuvat blogejaan pitävän, ettei mitään yhtenäistä profiilia pysty bloginpitäjästä hahmottelemaan. Mitä ilmeisemmin blogi on niin avara käsite, että se antaa mahdollisuuden hyvin erilaiseen käyttöön.

Jos ihmiskunta äkkiä häviäisi maan päältä (ja vain kissat jäisivät, heh), niin joku Muualta Tullut saisi aika lailla kattavan käsityksen nykyihmisen (länsimaisen siis) elämästä ja intresseistä vain lueskelemalla blogeja.

Yhteen aikaan oltiin kovasti huolissaan siitä, kun mitään dokumentteja ei jää nykyihmisten kirjeenvaihdosta jäljelle; kaikki kun tuppasivat kirjoittamaan vain sähköposteja, ja paperikirjeet jäivät lähes kokonaan menneisyyteen. Onko blogi nyt vastaisku tähän? Kirjoitetaan julkisia kirjeitä yksityisten, kahdenkeskisten sijaan?

Uusi kyselyni koskee paperikirjeitä:

1. Kirjoitatko blogin ja sähköpostien lisäksi myös paperisia kirjeitä?

2. Jos et kirjoita niitä nyt, oletko kirjoittanut niitä joskus aikaisemmin?

3. Jos kirjoitat paperikirjeitä yhä, miten monta kuukaudessa?

4. Kenelle niitä kirjoitat?

5. Millaisia paperikirjeesi ovat? Mitä aiheita ne käsittelevät?

Pysähdy hetkeksi ja vastaa tiedonhaluiselle katille!

Osallistu BLOGIKYSELYYN! Onko blogin pitäminen syvä inhimillinen tarve vai erittäin tehokkaasti leviävä meemi? Miksi sinä pidät blogia? Kerro!

Kirjoittaja tai kirjailija voi käyttää blogia sormiharjoitteluna (vrt. trilliharjoitukset pianonsoitossa - vieläkö niitä tehdään muuten?). Mutta entäpä tavallinen tahvo tai tarja, mikä on hänen syynsä?

Blogien syväpsykologinen syy (eli miksi niitä pidetään) ei ole auennut minulle.

Lueskelen joskus Vuodatuksen etusivulta päivitettyjen blogien alkuja ja ihmettelen, eikö ihmisillä ole perhettä, ystäviä, tuttuja tai lemmikkieläintä (heh), joille näitä asioita voisi kertoa. Miksi joku haluaa kirjoittaa ylös ja esiin, mitä on syönyt, kenen kanssa on ollut leffassa, minkä huoneen on siivonnut, kenen sukat on parsinut, kenet näki kaupungilla, millaisen kortin on askarrellut, millainen krapula tänään on, mitä mies ja lapset tekevät juuri nyt, mitä itse aikoo tehdä tunnin päästä... En ummarra.

Ovatko ihmiset niin yksin, ettei heillä tosiaan ole ketään, kenen kanssa jakaa näitä arkisia asioita?
Silloin kyllä olisi hyvä syy pitää blogia. Kun vielä joku lukisi sitä ja heittäisi kommenttia... Jos kertoo naapurille hississä, mitä on syönyt aamiaiseksi, voi jopa saada vastauksen, mutta blogin kautta ei todennäköisesti sellaista saa.

Haluavatko ihmiset jättää itsestään jäljen, puumerkin, muiston (Minä kävin täällä! Olen elänyt!)?
Siihen voisi suosittella jotain kiinteämpää muotoa (paperia ja pankin tallelokeroa), sillä Vuodatuksen ylläpitohan ei ota vastuuta, vaikka kaikki nämä blogit häviäisivät yhtenä rumana päivänä taivaan tuuliin.

Haluavatko ihmiset tulla huomatuksi, nähdyksi?
Blogimeressä on niin paljon silakoita, ettei yhtä kyllä erota joukosta, ellei ko. silakka omaa suurta ystävä- ja tuttavapiiriä.

Onko joku tutkinut, miksi blogeja pidetään? Ei sitä, mitä blogeihin kirjoitetaan, vaan syitä. MIKSI? Miksi ihmeessä minäkin pidän blogia?!! Haluaisin tietää.

Auta kissaa pistoksissa ja vastaa seuraaviin kysymyksiin:

1. Pidätkö blogia?

2. Miksi pidät? Miksi et pidä?

3. Mitä blogisi sisältää? Millainen haluaisit sen sisällön olevan?

4. Keitä varten pidät blogia? Keiden haluaisit lukevan blogiasi? Keiden tiedät lukevan blogiasi?

5. Kuinka kauan olet pitänyt blogia? Kuinka kauan aiot pitää blogia?

6. Luetko muiden blogeja?

7. Miksi luet? Miksi et lue?

8. Millaisia blogeja haluaisit lukea? Millaisia haluaisit blogien olevan?

9. Blogien tulevaisuus - onko sitä?
 

Se lakkasi. Ei musiikkia, ei laulua, ei jumputusta, vaan rytmistä narinaa. Niin kuin jokin hiertäisi kuuloluita vastakkain, mutta rytmisesti. Siten että voi tietää: tämä ei ole vahinko, tämä on tarkoituksellista. On ollut. Sillä se lakkasi sinä aikana, kun Eva ja Vigge kävivät ulkona. Ehkä he puivat kosmokselle nyrkkiä. Ehkä virtakatkaisin on ulkona, se jolla kosmoksen narinan voi kääntää pois päältä.

Olen usein miettinyt, mitä ihmisten maailmasta jää jäljelle. Alkuun varmaan jotain loppuun asti palaneita murusia, mutta myöhemmin luultavasti vain narinaa, riittävän rytmistä, että Joku Jossakin ymmärtää: tämä ei ole vahinko, joku on sen lähettänyt. Ehkä Joku Jossakin on fiksu, että tajuaa narinan olevan Nasmoksen kuolinkorinaa.