Voi, tätä elämätä! Parhaat Kaverini ovat olleet koko viikon kipeinä, ja se vaikuttaa tietenkin minuunkin. Tassuttelua matalin askelin. Todella matalin ja hitain. Eva ei ole innostunut oikein mistään, niistää vaan nenäänsä ja kulkee ympäriinsä sumein silmin. Tiedän, että häntä painaa Virginian sairaudet. Niin ne painavat minuakin. Antaisin Viggelle pari elämääni, jos voisin. Mutta ei se niin mene. Se ei mene mitenkään. Vigge ei ole enää kauan ilonamme, mutta meistä kolmesta hän on kuitenkin edelleen optimistisin. Ei valita, jos on kipuja (toivon, ettei hänellä ole niitä, olen yrittänyt kysellä kautta rantain, mutta hän osaa näppärästi vaihtaa puheenaihetta).

Talo on elänyt omaa elämäänsä. Elena on taas viikonlopun poissa. Missä se tyttö oikein luuhaa? Kesämökilleen muka aina perjantaisin lähtee, mutta en ole aivan varma siitä. Eikö kannattaisi avioeron jälkeen vähän hengähtää, ennen kuin heittäytyy seuraavaan syöveriin? Sillä syövereitähän ne ihmissuhteet usein ovat. Liian usein.

Heliä näin viikolla kerran, pari. Ehkä hän kävi nukkumassa jopa kotonaan yön tai kaksi. Mies häntäkin vie. Tai sitten hän ei kestä saman katon alla Tyttären kanssa. Tytärtäkään en ole usein nähnyt, kuullut enkä haistanut. Perjantain ja lauantain välisenä yönä Tytär kyllä konttasi kotiin, mutta viime yönä en kuullut muuta kuin Evan yskimistä. Jäi taas yöunet lyhyiksi, paitsi Viggellä, joka nukkuu 8-9 tuntia joka yö. Hyvä niin! Häntä on hauska katsella ja kuunnella, kun hän nukkuu. Ei kuorsaa, mutta toisinaan tuhahtelee hauskasti. Miten ikinä Eva selviää, kun Viggeä ei enää ole? Enkä minäkään kestä ajatella sellaista tyhjyyttä!

Muut asukkaat suhtautuvat Viggeen tosi myötämielisesti, sanovat aina pari ystävällistä, hymyn saattelemaa sanaa. Mutta sitten on niitä, jotka Viggen sairaus saa jotenkin kavahtamaan taaksepäin. Huomasin yhtenä päivänä hämmästyksekseni, että Aamulla on vaikeuksia suhtautua Viggeen rennosti. En ollut sitä ennen tajunnut. Vigge ei sitä onneksi huomannut, mutta entä kun he törmäävät toisiinsa seuraavan kerran? Jossain vaiheessa Vigge kyllä huomaa Aamun torjuvan asenteen. Tiedän, miten pahoilleen hän siitä tulee. Jokainen ihmissuhde on hänelle tällä hetkellä niin tärkeä, kun hän ei enää jaksa lähteä pitemmälle.