Eva ja Virginia tekevät lähtöä ulos. Maanittelevat minuakin. Mutta olen päättänyt, että tässä elämässä en ulos mene kuin väkipakolla lääkäriin. Lissu sujauttaa aina ruokaan jotain rauhottavaa ja työntää minut kuljetuslaatikkoon, kun olen liian tokkurainen pannakseni hanttiin. Mutta omin jaloin en ulos astu.

Parveke riittää minulle vallan mainiosti. Ja nämä leveät kiviset ikkunalaudat lämpimien pattereiden päällä. Näillä on mukava venytellä ja irvistellä ohikulkijoille.

Täytyy myöntää, että tässä elämässä tajuntani on todella laajentunut. Kolmeen edelliseen elämään ei kuulunut Internetiä, en osannut sitä kaivatakaan, heh, mutta nyt kun se on ollut minulle olemassa jo kymmenen vuoden ajan, niin... mitäpä olisi kissa ilman sähköpostiosoitetta? Kuin kissa ilman karvoja!