Eva ja Virginia tekevät lähtöä ulos. Maanittelevat minuakin. Mutta olen
päättänyt, että tässä elämässä en ulos mene kuin väkipakolla lääkäriin.
Lissu sujauttaa aina ruokaan jotain rauhottavaa ja työntää minut
kuljetuslaatikkoon, kun olen liian tokkurainen pannakseni hanttiin.
Mutta omin jaloin en ulos astu.
Parveke riittää minulle vallan mainiosti. Ja nämä leveät kiviset
ikkunalaudat lämpimien pattereiden päällä. Näillä on mukava venytellä
ja irvistellä ohikulkijoille.
Täytyy myöntää, että tässä elämässä tajuntani on todella laajentunut.
Kolmeen edelliseen elämään ei kuulunut Internetiä, en osannut sitä
kaivatakaan, heh, mutta nyt kun se on ollut minulle olemassa jo
kymmenen vuoden ajan, niin... mitäpä olisi kissa ilman
sähköpostiosoitetta? Kuin kissa ilman karvoja!
sunnuntai, 17. syyskuu 2006
Kommentit